Savusukeltaja osa 2

Eilen kärähtivät sähköuunin pohjalle ja ilmeisesti vastuksiin kesän mittaan menneet jämät, kun vahingossa sen grillivastukset laitoin täysille sämpylänpaistoa aloitellessa. Tänään sitten kokeilin vuoden tauon jälkeen vanhaa alkuperäistä puuliettä, jonka kulunutta tulipesään vähän paikkasin. En kuitenkaan tarpeeksi, koska savua tuli sisään melkein yhtä paljon kuin piipusta ulos (nuohooja antoi all-clear-luvat jo toissavuonna ihmetellen, miksi emme käytä hyvää laitetta). Vanhusten vinkuna sähkönkulutuksesta on yltynyt 30-vuotiseen piikkiinsä, mikä on yksi ponnin että tahtoisin ottaa laitteen esiin marmorilevyn ja köksätilpehöörin alta. Mutta jää odottamaan aikaa kiirettömämpää ja/tai toista tekijää... Nyt pitää laittaa työ- ja omat välineet kiinni ja piiloon, kun tunnin kuluttua tulee sitten loppupäiväksi sitä vanhusta. Kahvit keitän ja yleis-erikoista seuraa pitäisi keksiä, kovasti kuitenkin ajatukset kuitenkin näissä tekemättömissä töissäni. Seitsämän jälkeen pääsen sitten jatkamaan niitä ja todennäköisesti sama kuuden tunnin palkaton nakki heilahtaa taas loppuviikollakin joka ikinen (arki)päivä.

EDIT 19.10 Meni niinkuin ennakoin, eli just tulin takaisin "lomalle" eli tiskaamaan kahvitiskejä kunhan olen lämmittänyt veden tarpeeksi kuumaksi (samalla pesuvesi) ja laittamaan "kaappiin jotenkin mahtumattomia" astioita yms. paikalleen. Häsäys eli kiireen pitäminen sen itsensä takia tuntuu olevan eläkeläisten vakityötä,  mikä puolestaan teettää kirjaimellisesti harmaita hiuksia ensin yleisen hitauden/odottelun takia ja sitten sen takia että pitää ylitöinä kiriä päivällä tekemättä jääneet omat hommat. Lepäämään ei ehdi kuin ehkä joskus, koska nyt on opittu käymään myös viikonloppuisin kun olen niin kätevästi kuljettamassakin. Voivoivoivoi. Tulipa paahdettua vartissa sataakahtakymppiä (motari) lähimpään kauppalaan ostamaan tarjousprovianttia, kun erinäistä mainittua enempivähempi vapaaehtoista ohjelmaa oli/tuli loppuviikoksi(kin). Sää edes kaunis.

Ai niin - tavanomaisen puolikkaan tomaatin sijaan sain tuliaisiksi kirkkonummelaisen luostarin hyvää leipää. Sitä oli hankittu pari viikkoa sitten syysretkellä, ja sain sitä silloin tuoreenakin tuliaisiksi. Tällöin kyllä kuulin, että vaikka sitä tarvittaisiin nyt ruokapöydässä niin viipaleet laitetaan kuitenkin (kaupungissa) pakastimeen. Nyt sitten niitä oli otettu esiin sillä seurauksella, että kiirenälässä niitä voidellessa huomasin olevan homeiset. Suklaan, keksien ja muutamien muiden kanssa on ollut viime vuosina sama tyyli, tää on taas jo vakavampaa.

Kiireisen hössäilyä

Eipä ole kovin hyvin alkanut tämäkään keskiviikko, kun nukuin melkein kahdeksaan asti... 10 tunnin unoset, kun eilinen maakunnasta toiseen ja takaisin ajelu ja kymmenkilometrinen ostosmarketeissa kävely tuntui. Ja tänään piti ehtiä mm. lounasta laittamaan (no ei ehdi), ja rapistella vanhusten ikäänkuin vaatimia pihatöitä ja keittää/kattaa kahvit ulos. Eilen ilmeni, että kahvinkeitin on kuin itsestään muuttunut epäselväksi ja hankalaksi vanhuksen kiusaksi tämän kesän aikana. Vesimäärä versus kahvimitta tentattiin minulta moneen kertaan sekä viimemainittu hämmästyksellä todettiin samanvetoiseksi toisten kahvimittojen kanssa (omg). Luonnollisesti on myös korjattava eilen toistamiseen tämän kesän kuluessa jymähtänyt auton tuulilasinpesukoneisto, ruuvaillen moottorin irti ja purkaessa toista juttua saadakseni yhden likaantuvan osan ja toisen liikkuneen toimintaan... Oikeasti tahtoisin vain ja ainoastaan levätä ja sen jälkeen keskittyä omiin töihini, ehkä sitten iltamyöhällä taas.

EDIT 18.20 Em. kahvinkeittimen ja -mitan suhdetta oli ilmeisesti pohdittu yön yli, koska asia otettiin esille puutarhapöydän kahvittelun alkajaisiksi. Vaihdoin kuitenkin puheenaihetta puutarhan syys- ja kevättöihin. Korjasin myös kertaalleen ennen vierailua tuulilasinpyyhkijät, mutta sitten hävisivät seisonta- ja parkkivalot. Otin itselleni aikaa ja ajoin tutulle korjaamolle -yksi harvoista täällä- mutta oli käymässä muualla. Torstaille tuli sovittua lähtö muuanne (onneksi, sillä lisää vanhuksia poikkeaa käymään) joten toivoa sopii ettei sada.

Voihan nolo

Mikä siinä onkin, että kun ensin ajaa epätyypillisen kauas jonnekin hankinnoille ja turisteeraamaan ja varsinkin kun on ostamassa eroottista esinettä niin kulman takaa tulee vuosien takainen entinen flax? Molemmat oltiin kuin ei oltaisikaan, ja ainakin minä käännyin kannoillani mustien lasieni takana niin kovin toivoen ettei toinen tunnistanut. Mutten ollut ainut joka on saanut lisää sitä pyöreyttä uumille.

EDIT 18.40 Saapuessani etapille puoli viiden maissa vanhus oli vasta laittamassa päiväkahveja pannuun, joten vasta nyt seitsemän aikaan pääsin omaan (suhteelliseen) rauhaan. Hän ilmoitti myös, että koska on lyhyestä (4h) päivittäisestä käyntiajastaan johtuen niin kauheasti tekemistä (en kyllä näe mitä) tulee hän loppuviikolla joka päivä ja käyhän se kuljettaminen minulle. Totta puhuen ei niin kävisi, en ehtisi tällaista.

Arjen juhlaa

Oh miten ihmeellistä herätä kuudelta, syödä aamupala ja suoriutua etätöiden kautta kymmeneksi kauppalaan ja hoitaa sekä juoksevat asiat että ostokset jo ennen puoltapäivää ja (myöhäistä) lounasta. Sitten kahville kahdelta samoin etätöiden kautta, ja neljän jälkeen safkaa sekä kirjastokäynti ja puutarhassa istahtamista. Seuraavaksi ansaittu elbailuhetki ennen palaamista omien naputtelujen pariin sekä iltapesu sekä töllöttämistä. No, huomenna tulee vanhusväestöä sekoittamaan aikatauluja ja muuta työntekoa mutta minkäs sille voisi.

"Johonkin se aika taas meni."

Nyt alkaa ilmeisesti muisti mennä vanhukselta, tai ainakin jotain on peruuttamattomasti muuttunut. Tänä kesänä on ollut enemmän kaikenlaista sekaanusta, unhoitusta ja/tai väärinkäsitystä kuin koskaan ennen. Tuorein tapaus äsken, kun sain kesken tietotyön ja raparperi-kardemummamarmeladin tekoa tekstiviestin, jossa toivotettiin onnea matkaan ja annettiin suosituksia. En ole menossa minnekään - en ehdi/pääse, kun pitää odottaa ko. vanhusta saapuvaksi ja kuljetettavaksi. Tosin eilen oli puhetta siitä, että mikäli yhdelle mahdolliselle sopimustaholle sopii niin saatan käydä kaupungissa. Se on sitten kääntynyt tosiasiaksi, jonka mukaan ilmeisesti järjestää omia asioitaan. Voi yhden kerran. Nyt en kyllä korjaa, on muutakin ajateltavaa.

EDIT 10.30 Note to self: hillotessa kannattaa laittaa oikea hellanlevy päälle. Tuli mieleen myös, että eilisen neljän tunnin vierailun aikana vanhuksen piti istuttaa valmiiseen perennapenkkiin saadut uudet syysleimut ja tätä varten kaivaa yksi (1) matala kuoppa. Kolme tuntia hän siellä jotain teki, mutta huomasin että ainoana näkyvänä jälkenä on kaksi tukikeppiä ilmeisesti markkeeraamassa tulevaa istutuspaikkaa. Leimut pussissa. Iltapäivällä täytyy nähtävästi mennä ulos tekemään kaikenlaista muutakin rästihommaa sään nyt suosiessa.

Vatsa sekaisin-mummopäivä

Jahans, koululaisten päivätyön alkamisesta on se hyöty ettei tosiaan tarvitse enää mennä vanhusta vastaan. Toki kuskasin jälleen paluubussille, ja lupasin tehdä saman huomenna. Kahvit keitin ja epätasaiseen tahtiin join, mutta yhtä aikaa se ei kyllä kiireeni takia enää onnistu. Enkä *viitsi* odottaa päiväkaffea kello viiteen. Hillosin situuna-valkoherukkamarmeladia odottaessani, ja sain tuliaisina vuoden vanhaa omaa vattutorttuani.

Varrella virran

Epämääräisen kiusallista ja toisaalta nostalgisia muistoja muinaisesta työstä ja touhuista konsulenttitoimistossa tulee mieleen näitä webistä bongattuja cometopapa-mainoksia avatessa. Veikko Jääskeläinen tässäkin oli se, minkä vuoksi ylipäänsä reagoin mainokseen. Hän oli firman hallituksessa, ja säännöllisesti oltiin tekemisissä. En nuorena niin muuten, mutta mm. matka- ja konsulttilaskuja vastaanotettiin, junailtiin ja maksuun pantiin.

Eheyttävää asiakaspalvelua, not

Moni kakku päältä kaunis, mutta silkkoa sisältä. Tämä tuli taas todistettua eräänkin tanskalaispankin merkeissä toimivan kiinteistövälittäjän minulle lähettämässä sähköpostissa, joka ei ollutkaan se oikea. Tarkemmin tuskin olisi voinut selvittää välittäjien arvomaailmaa ja tosiasiallista paneutumista palveluun. Lomalle lähtenyt matami oli kuvaillut minua lomaltapalaajalle - joka pompautti viestinnän cc:nä minulle- hakijana "oudoksi" (kysyin kohteen lisätietoja) ja ettei oteta yhteyttä ennen kuin itse ottaisin. Kauniaisten kauppalan talokaupoista, samaisen kohteen esittelystä toiselle aikaan sejase ja muuta luottamuksellista tietoa myös. Reklamoin ketjujohdolle ja mainitsin ko. välittäjärouvalle ettei tarvitse vaivautua.

Mihin se kesä hävisi?

Helöy, ja terveisiä metsästä. Edelleen. Alkuvuoden ja kevään kiireiden jälkeen myös kesä on mennyt lähinnä töiden ja eläkeläishösäyksen mahdollistamisen merkeissä. Yhden tunnin sain nauttia sellaisesta kesäloman fiiliksestä, mikä muistui etäisesti mieleen palkkatyöläisajoilta kun ehdin istahtaa kymmenkahville ulkotuoliin. Muuten sitten tasaisen - muttei kuitenkaan tarpeeksi, imho - tappavaa päivystys- ja taustatyötä. Ja kahvia.

Ruokatorstai, not

Luin ensi kertaan uuden tabeloid-Hesairin, enkä pitänyt kokemastani. Naurettavan pieni koko ja ohut paperi, viidessä minuutissa läpikäännelty eikä löytynyt mitä piti (ruokatorstai). Muuta sitten löytyikin sitä enemmän, mutta perinteiset uutiset/kuulumiset/ilmoitukset missä sattuivat ja miten sattuivat. Jos vielä kuolin- ja muille henkilökohtaisille ilmoituksille tulee viikonlopun lehteen oma liite, loppuu se vähäkin läpyn lukeminen. Sääli, en olisi uskonut että tekevät harakirin ilman muuta mainittua syytä.

Mopon keulimisesta

Sain viime perjantaiaamuna aikamoisen migreenin, joka on jatkunut flunssaoireiden ja kaikenlaisen kivistyksen tyyppisenä tähän hetkeen asti. Vanhuksen kanssa viikko sitten sovittu käyntinsä torstaina peruuntui hänen yksipuolisella ilmoituksellaan yhden ilmeisesti unohtamansa kerhon takia, ja sovimme edelleen varsin yksipuolisesti että tulee sitten perjantaina. Kun peruin sairauteeni vedoten, alkoi erikoinen koko viikonvaihteen jatkunut tekstiviestien sähköttely á la "koska olet ajokunnossa tulisin". Tänä aamuna vielä kuusi viestiä on asiasta laadittu, kun vastasin että olo on edelleen epävarma. Eilisiltana loukkaannuin, kun lähetteli tyyliin "tulen käymään mikä sortti vaivaa" eikä tyyli (ainakaan tekstarina ilman nyansseja) ole miksikään muuttunut. Päinvastoin: venkoiluksi tulkitsin " luulisin voivani kävellä tulen joka tapauksessa". Niinkuin takseja ei olisi keksitty, tällä kahden kilometrin matkalla se maksaisi kai maksimissaan kympin. Valaistu raitti koko matkan, pyörätie tosin päättyy parisataa metriä ennen tätä landemaisemaa. Joudun todennäköisesti olemaan vuoteenomana koko iltapäivän, että jaksan illansuussa viedä hänet linja-autolle. Omat hommat jäävät odottamaan myöhempää, jotain sain ja jaksoin aamupäivällä tehdä. Harmistuttaa.

Epäilyttävää

Heräsin tavan mukaan kuudelta, kaikki landella vaadittava ylimääräinenkin aamutyö tehty ja kaikki on... jees. Ei voi olla kuin enne, että vähintään vanhus pelmahtaa iltapäivän "ohjelmaksi". Tai etujarru lukittuu (taas). Vai tulisiko ensi kerran yli kuukauteen omaakin postiani peltiseen postilaatikkoon (Itella sotkee nää jatkuvasti). Jotakin karmivaa ja/tai kamalaa/rahaa-/aikaavievää on luvassa - ei voi mennä niinkuin ajattelin. Eli piti lepäillä ja hoitaa kerrankin kevyesti juoksevia asioita/tietotöitä, paikata katonharjalta yksi vääntynyt pelti (vuotaa) ja käydä kaupassa/vesipostilla. Ehkä jopa kauempana kauppalassa. Ja levittää 3-vuotias lehtikomposti vihdoin kasvimaille. Ja lannoittaa. Ja jatkaa ulkovalojen uudisasentamista. Ja siivota. Ja laittaa ruokaa. Ja vaikka mitä.

EDIT 9.16 Edellistä kirjoittaessa oli kuin olikin tullut tekstari: "onko illalla autokyytiä tulisin tänään". Eli mitään edellämainituista työtehtävistä ei voi ajatellusti toteuttaa, paitsi osan ehdin ehkä tehdä ennen kuin tulee. Ja taas on iltakuuden pimeydessä (kun olen vienyt kylille bussilleen) jatkuu sitten iltavuoro. Hermot menee jo nyt.

Kuura-aamu

Vielä lounasaikaan pakkasta on yli viisi Celsius-astetta, mikä on aika hyvin. Aika hyvin on nyt myös asetettu itsensä landelle, mutta jottei kaikki olisi ns. täydellistä alkoi jo eilen vanhuksen tekstiviestipommitus asiasta... Eli onko sitä ja onko tätä, tässä viime vartin aikana jatkuva kysely "onko illalla liukasta tai liian liukasta" jne. Erikseen kysytty onko liian liukasta autolle - eli kyse on kai enempi neuroottisuudesta ja/tai huomionhalusta. Tiedän, ettei pitäisi valittaa mutta kun minun on tämän mukaan suunniteltava päivän ja viikonlopunkin menot. Enkä nyt erikoisesti tahdo käkkiä iltakuuteen asti turhanpanttina, kun olisi töitäkin tehtävä ja rentoutua pitäisi.

Ja tulihan se sieltä: marttyyrityyppinen viesti, että "ehkä pääsen pysäkiltä asvaltinreunaa ilmoita jos illalla on liian liukasta autolle". Mitä tuollaiseen nyt sitten voi vastata, kun on kerran vastannut etten osaa sanoa/tiedä? Onhan hänellä hyväkuviolliset talvikengät, sentin liukuestepiikit ja autossa ollut nastat viikkoja. Ja ne bussit millä kulkee mennen tullen eivät koskaan vaihda edes talvirenkaita, mitä hän ei taida tiedostaa.

Päänsärky

Migreenin oireita alkoi ilmetä kymmenkahvin aikaan, kun olin miten kuten jo laittanut paikkoja lähtökuntoon ja suunnitellut alustavasti alkuviikon tuntiaikatauluni. Tiedän syynä olevan stressin, eikä vähiten eilisiltana vanhussoiton jälkeen sovitun ja ihan varmasti neljä tuntia vievän hautausmaakäynnin. Kyllä, neljä tuntia! Ensin ajan pari kilometriä häntä hakemaan (ylhäältä huoneistosta, mitään ei ole taatusti valmiina) ja sitten kun vajaan tunnin päästä lähdetään takaisin parin kilometrin päähän kalmistolle menee siellä reilu tunti vaikka haudat ovat pääkäytävällä. Kohkaamista, havujen hyvin tarkkaa asettelemista ja yleis-erikoishidasta olemista - aion käydä sillä välin omia aiempia hautakyntteleitä poistamassa ja sen sellaista. Sitten kuskaan takaisin kotiin, jonne en ehtisi enkä tahtoisi jäädä kaffelle lähinnä koska se kestää kolmatta tuntia. Todennäköisesti on näistä migreenisyistä (sahalaitaa jo nyt, samoin kuvotusta) passaan ja toivon, että pääsisi vielä omille asioilleen (ruokakauppa, artisokkakeitto, pyykki) ja kykenisi sitten illan pimeydessä jatkamaan omien työtehtävien tekemistä. Siinä välissä olisi näyttö, kun lähinnä vanhuksen mieliksi katselen asuntoa täältä vaikkei ole seudulle oikein voisi/tahtoisikaan jäädä. Ko. asuntokin on pieni, huono ja ylihintainen. Välittäjämimminkin olen haukkunut jo kerran aiemmin pomolleen. Vituttaa.

EDIT 15.20 Nipistin hautuumaakäynnin kolmeen tuntiin, kun kieltäydyin kahveista. Ja muuten nappiin meni hyvässä ja pahassa ennustukseni. Kengänpohjista oli rapistamassa vanhoja multia jollain kuorimaveitseltä näyttävällä, ettei kerrostalon portaikkoon ja ilmeisesti autoon (sic) tule kuraa. Uutena kuriositeettina mainittakoon, että käytetyt tulitikut joita käytettiin kynttilälyhtyjen sytyttämisessä otti talteen ja toi kotiin. Käytetään kuulemma "parvekkeella lyhdyn sytytysapuna". Että näin. Kävin kaupassa sekä itselleni että lähinnä kotiinsapalaaville eläkeläisille, iltapäiväkahvit jäävät tänään väliin ja migreeni palailee 400mg tropista huolimatta. Nyt pitäisi laatia se keitto maa-artisokista tarjolle (eilen) paistamani leivän kanssa, ja kuskata vielä illemmalla veljeni sekä käytävä uudestaan ruokakaupassa ettei tarvitse taas huomenna. Silloin on sitä pakkaamista ja sitten landella purkamista, talon lämmittämistä ja sitä sorttia. Ai niin, vanhus ilmoitti tulevansa sinne käymään kun hänelle sopii. Ja minä palvelen. Kunpä pääsisin joskus töihin lepäämään - eihän tässä ehdi edes hakea mitään. Ja keittoreseptikin piti napata kiireesti netistä, koska mm. keittokirjani varastettu.

EDIT 20.55 No ei tullut sitten broidi ilmoittamaansa aikaan kuudelta, eikä ole mitään kuulunut. Kello on kohta yhdeksän, korjasin kattauksen ja ruuat pois ja pesen pyykkiä. Hänellä lainassa olevan auton näin päivällä hautuumaakäynnillä kadunvarressa, kovasti kuraisena ja vähän vinoon pysäköitynä. Se nimenomaan oli palautuksessa, tiedä taas miten on asian ajatellut. Ai niin - jätin näytön väliin kun laitoin ruokaa mukamas muillekin. Lounas jäi väliin, joten otin santsilautasellisen.

Kun ei ole aikaa

Jouduin valitettavasti ilmoittamaan vanhoille hyville kavereille, etten pääse tulemaan viikonloppuna oleviin (pariin vuoteen nähtykään) jälleennäkemiskekkereihin. Ohi ajetaan mennen tullen, kun sukusynttäriä on siellä Helssingissä kun yhdet hautajaiset onkin siirretty. Ja sitten on edelleen odottamassa näitä vanhusjuttuja, joista en ole kuullut mitään vaikka mainittiin tiedoitettavan. Ja vain viikko on enää aikaa hoitaa omia työasioita täysipäiväisesti/-painoisesti/-järkisesti. Harmittaa ja stressaa jo. Taitaa myös olla niin, että pyhäinpäivän ateriat ja vapaaillan drinkit on nautittava ilmeisesti jo huomenna torstaina. Muulloin ei ole oikein aikaa eikä mahdollisuuksia.

LinkedIn vinkkaa, minä vain viikkaan

"ooking for active and experienced person to work with in social media. S/he is already or would soon like to be expert in moderating objective-oriented online communities. Finnish and English skills are needed. Open mind is a plus, flexibility in work is offered." Voivoivoivoi, jos vain ehtisin joskus tällaiseen hakea niin kaipa ne vanhat kikat muistuisivat. Vahakangaspyykki kuuluu juuri päättyneen, joten eikun ripustamaan sitä joukon jatkoksi. Ja sitten lisää huushollausta.

EDIT 16.30 Enhän minä eilen joutanut mitään omenaköksäilyä tekemään, kermalikööritäytteisiä konvehteja vain napsin Poirot-dekkarointia katsoessani. Ehkä tänä iltana viimeistään Böndin (en muista olenko nähnyt tätä) seuraksi paistos

Miksi ihmeessä tämä muuten tulee valkoisella pohjalla? Olenko taas kerran hakkeroitu? Ah, olikin background style. 

Ugga bugga aamua

Näin yöllä unta ties mista maailmanlopuista, ufoista pihamaalla ja Ristomatti Ratian käsineistä. Nyt aamun ensimmäisen kaffemukillisen ja parin voileivän jälkeen pitäisi skarpata itsensä umpipimeydestä arkiseen ja iloisempaan olotilaan, tekstiviesti kun napsahti puhelimeen sen avatessani: "tulen tänään Soitan Ainollekin". Tarkoittaen mummohössinkiä toiseen potenssiin kera hänen yhä edelleen rästissä oleviin puutarhatöihinsä, joita tod.näk. teen sitten huomenna ennen kuin itsekin lähden pois. Omassa ohjelmassa näiden etätöiden ohessa talvirenkaiden kantaminen autoon/ilmaaminen/asentaminen (itse, huomenna) ja kasvimaiden kääntö. Yksi kolmesta (sic) lehtikompostista pitäisi myös kääntää ja levittää sekä toinen kääntää edellisen tilalle. On nääs niin maan perusteellista myös tämä maatumisen suunnittelu näillä, etenkin kun ei sitä fyysistä osaa tehdä. Rännit pitäisi myös jossain välissä puhdistaa ja ulkopuolelta pestä, tykkäisin että valkoinen värinsä erottuisi.

Eli arkista paskatyötä on siis luvassa, ilman ruoka- tai kahvitaukoa (järjellisiin aikoihin ainakaan) ja illemmalla tietysti toimitan jälleen paikallisen taksin virkaa roudatessani vanhusta kylille bussipysäkille. Nyt lisää kahvia.

Arjen multihuipennus

Harmaasävyinen ja tylsänpuoleinen perjantai vaihtuu kohtapuoliin puutarhatöiden ja ööh... lepäilyn viikonlopuksi. Mukavaa sellaista teitillekin, hyvät lukijat!