Kipaisin lähimmässä taajamassa, kutakuinkin Lauttasaaren ostarin kokoisessa ja -näköisessä eli ihan perssiistä siis koko mesta. Matkalla aurinko valaisi matalalta kaunista - ja hyvin kosteaa - maalaismaisemaa, taajamassa satelikin rankemmin ja olivat tasaisen harmaita sekä betonki, asfaltti että populan naamavärkit. Niin oli ankeaa, että. Vaan niinhän se taitaa olla kaikkialla - kahvittelua ja työntekoa piristeenä.
Poikkesin nettiasioilla sikäläisessä työttömyysvirast... anteeksi työ-ja -elinkeinotoimistossa; se taitaa olla tällä hetkellä poliittisesti voimassaoleva termi. Samaa väärinymmärrettyä touhua kuitenkin, virkailijat entisiä Vanhan valtaajia/äitiysloman sijaisia/virkaheittoja demu-ukkeleita tai muuten vain ruttunaamaisia sääntöuskovaisia suojatyöpaikassaan. Kuosit nukkavieruja, kampaukset kamalia.
Virkailija-Ritva (aina on joku Ritva tai muuten ritvamainen, kyllä te tiedätte!) ja ellen "sehän on kivaa"-tyyppisiä refleksikommentteja. Aivan sama onko juuri jääty työttömäksi, aloitettu puolipakollinen opiskelu tai pistetty toiminimi pystyynn. Afgaanivinttikoiralta näyttävän kampauksen keskijakauksen alta (tukka roikkuu kasvoilla ergonomisesti surkeassa etunojatyöasennossa) kuuluu aina "sehän on kiva". Intonaatiosta olin erottavinani kaksi eri sävyä: 20 vuotta sitten aidosti empaattisen ja kateellisen. Luultavasti kuitenkin vain kuvittelin. Tai tapahtui ihme.
Ainakin kolme asiakasta siinä pistäytyessäni ehti käydä asioitaan hoitamassa, jokaisen kohdalla ilmeni että olennaisia juttuja ei joko oltu kerrottu tai kerrottu väärin. Viranomaistyöstä kuitenkin kun on kyse, niin hankaluudet aiheutuivat näille ko. veronmaksajille. Hassua kyllä, että siinä kaiken kansan keskellä kertoilevat kuuluvasti elämänkaartaan ja omia (tässä tapauksessa) ammatillisia hyväksikäyttökokemuksiaan ihan normaaleina asioina esittelevät. Sellaista tavanomaista julkisen sektorin pätkätöiden teettämistä naisilla ja/tai omilla äänestäjillään, kahdessa viikossa urakoitu kuukauden työt ja pistetty kuukaudeksi työttömäksi työsuhteen jatkuessa sitten uudestaan ja saman toistuessa yhä uudelleen ja uudelleen. Kiva neulepipo ja muutkin kuosit mammalla, kutoo kai ne välijaksot? Toisaalta ihan hyvä tällaisista on kuulla, tiedä koska tästäkin tiedonmurusta on hyötyä.
Hyvää viikonvaihdetta, iloista pikkujouluaikaa ja sitä ensimmäistä adventtia kaikille!
perjantai, marraskuu 27
keskiviikko, marraskuu 25
Maailman desing-pääkaupunki 2012 my ass
Päiväteeveen parissa meni tunti jos toinenkin, muiden hommien ohessa silmäilemistä lähinnä. Kotirouvien LIV-tv on aika basic, varsinkin jos (ja kun) vaihtoehtoina ovat YLE:n pönötysuusinnat ja kaikenkirjavat teinix-scheissechatit tai zumbaostoskanavat.
Ameriikanmallisia (mm. kulttuurien sulatusuuni ja kitsin suurvalta) hääjärjestelyjä kohkauksineen ja kohtauksineen sekä erilaisten pöljäkkeiden paritusta vapaavalintaisissa ympäristöissä seurattiin. Aikalailla hemmoteltua väkeä kaiken kaikkiaan, ja ylipainoista. Hampaat ovat periamerikkalaiseen tapaan loistavassa kunnossa, arvomaailmat tuntuvat suomalaisnäkökulmasta joskus oudoilta. Seksiä pitäisi tietysti saada ja antaa, mutta asiaa kierretään kuin kissa kuumaa puuroa. Iso bisnes on tietysti ihmissuhteilukin. Kiinnostaisi nähdä, miten näiden parikin vuotta sitten kuvattujen ohjelmien parit/paritetut jatkoivat ja miten elämä mallaa nykyisin. Yhden uuden -balilaiseksi perinteeksi mainitun- intiimiasian eli vaginasavun opin tietämään. Muuten tavallista oheismarkkinointia, yllätyksellisesti myös Ellen De Generoituneen soun silmäilyä. Sekä yleis-erikoista harmistelua harmaudesta ja kahvikeksittelyä.
Työasioissa on normaali tietäminen, mutta tietysti enemmänkin voisi tehdä. Hitaampien odottelua, sellaistahan se on luokattoman pitkään ollut. Patisteluun nykykulit reagoivat lähinnä loukkaantuen, toimintaa ei saisi muutenkaan arvioida ja/tai kehittää ja kiitosta olisi jaettava vaikkei olisi syytäkään. Tosin mitäpä minä auttaisinkaan pyrkimyksissään, jos/kun hyöty siitä sataa toisten tahojen laariin. Mistä tulikin mieleeni, että kapuloita toisten tiedettyjen tahojen rattaisiin pitääkin vielä lähetellä ennen pitkää ja tylsää telkkari-iltaa.
Ameriikanmallisia (mm. kulttuurien sulatusuuni ja kitsin suurvalta) hääjärjestelyjä kohkauksineen ja kohtauksineen sekä erilaisten pöljäkkeiden paritusta vapaavalintaisissa ympäristöissä seurattiin. Aikalailla hemmoteltua väkeä kaiken kaikkiaan, ja ylipainoista. Hampaat ovat periamerikkalaiseen tapaan loistavassa kunnossa, arvomaailmat tuntuvat suomalaisnäkökulmasta joskus oudoilta. Seksiä pitäisi tietysti saada ja antaa, mutta asiaa kierretään kuin kissa kuumaa puuroa. Iso bisnes on tietysti ihmissuhteilukin. Kiinnostaisi nähdä, miten näiden parikin vuotta sitten kuvattujen ohjelmien parit/paritetut jatkoivat ja miten elämä mallaa nykyisin. Yhden uuden -balilaiseksi perinteeksi mainitun- intiimiasian eli vaginasavun opin tietämään. Muuten tavallista oheismarkkinointia, yllätyksellisesti myös Ellen De Generoituneen soun silmäilyä. Sekä yleis-erikoista harmistelua harmaudesta ja kahvikeksittelyä.
Työasioissa on normaali tietäminen, mutta tietysti enemmänkin voisi tehdä. Hitaampien odottelua, sellaistahan se on luokattoman pitkään ollut. Patisteluun nykykulit reagoivat lähinnä loukkaantuen, toimintaa ei saisi muutenkaan arvioida ja/tai kehittää ja kiitosta olisi jaettava vaikkei olisi syytäkään. Tosin mitäpä minä auttaisinkaan pyrkimyksissään, jos/kun hyöty siitä sataa toisten tahojen laariin. Mistä tulikin mieleeni, että kapuloita toisten tiedettyjen tahojen rattaisiin pitääkin vielä lähetellä ennen pitkää ja tylsää telkkari-iltaa.
tiistai, marraskuu 24
Piiri pyörii
En nyt sentään lasten yliajajaksi (vielä) ryhdy (kuten joku hullu espoolainen iltapäivälehden mukaan), mutta vähän oudoksutti lukea lastenruokafirman mainoslehteä. Sellaisen olympiavuodesta -52 asti markkinoilla olleen merkin, jonka pahisfirma par excellénce osti kuleksimasta - ja kaiketi katetta kasvattamaan- jo aikoja sitten. Muutama melkein käyttökelpoinen ruokaresepti, kivoja muttei mieleenpainuvia fiilistelykuvia ja infomercial-artikkeleita. Paperi aika mukiinmenevä, sesongin mukaisesti keskiaukeamalla irrotettava pakettikortti-siipale. Joku kai tällaisen tilaakin mammaloman lukemistoksi - itse orientoiduin lapsiperheiden "ongelmiin".
Buukkasin itselleni majoituksen Helsingin humusta joulusta loppiaiseen, jotta pääsee toivottavasti vähän rentoutumaan kaikesta tästä maaseudun myllerryksestä ja stadissa todella pitkästä aikaa orienteeraamaan. Mitenkähän on kaupunkimeno ja -väki muuttunut ja toivottavasti tapaa tuttavia/ystäviä. Kauhean huono omatunto ja fiilis näistäkin, ihan syystä.
Buukkasin itselleni majoituksen Helsingin humusta joulusta loppiaiseen, jotta pääsee toivottavasti vähän rentoutumaan kaikesta tästä maaseudun myllerryksestä ja stadissa todella pitkästä aikaa orienteeraamaan. Mitenkähän on kaupunkimeno ja -väki muuttunut ja toivottavasti tapaa tuttavia/ystäviä. Kauhean huono omatunto ja fiilis näistäkin, ihan syystä.
maanantai, marraskuu 23
Klonks
Näitä erilaisia suomalaisia yleis-erikoisselityksiä kuunnellessa tulee usein mieleen, että kuinka tyhminä ihmisiä pidetäänkään. Tietysti moni sellainen onkin, ainakin mitä aistivaraisesti huomioi. Mutta silti esimerkiksi tämä Silja Europan pyörähtelyä koskeva varustamon toimarin kommentti á la "mitään vaaraa ei voinut kertaakaan olla". Olen kyseistä legiä vain saaristoristeilijän paarlastina mennyt, samaisen uivan hotellin ohittaessa samaisilla vesillä ja meidän luodessa valokuvaaville turisteille mitä oivallisinta kuva-aineistoa kauniissa kesäauringossa paistatellessa ja vilkuttaessa. Vaikea kuvitella, että sellaisen lotjan ollessa ohjauskyvytön syysyön pimeydessä kukaan kehtaisi sanoa ettei edes jonkinlaista pohja- tai kylkikosketuksen vaaraa olisi ollut. Mutta koska tarjoiluun kuulemma panostettiin ylimääräisillä bjuudiksilla/pidennetyllä aukiololla, kaikki olivat tyytyväisiä? Olisin varmaan itsekin nauttinut tarjoomuksista, kylläisenä ja pöhnässä varmaan hukkuu tyytyväisenä tai ainakin nopeammin. Nyt kahvia.
maanantai, marraskuu 16
Debiili vs. Biili-Diili
Katselinpa tavan mukaan "Diilin" Maikkarilta, sieltä telkkarista vielä. Mobiiliin ei viitsiminen vielä riitä, eikä varmaan kännyn teknologiakaan... Jako säilyi ennallaan vaikka mielestäni Heidi on lähimpänä oikeaa tilannearviota. Tuli jo mieleen, että häntä varmaan voisi käyttää koulutuksessa ja muutenkin. Yhteystiedot saisi varmaan FB:lla, ystävän entinen (kuulemma aika kovaksi tosin tullut) työkaveri tunnetusta firmasta kun on. Ohjelman lopputeksteistä tietää myös bongata tuttuja nimiä, joista ohjaajan kuumaa (tuolloin partaista) suutelemista tullut aikoinaan Turussa koettua. Tarkoitus tosin oli lähinnä hiljentää loputon suunapäänä olemiseni, hyvin onnistui! Hiljeni tosin itsekin.
He-sa-ria voi uu-dis-taa (mainos tähän, if any)
Enempi taitaa olla mielessä ollut palikkatyyliset uuslukijat ja/tai ehtoisat eläkeläismassat kun selkokielisesti toimitettu, jotenkin ilmoituspulaa potevalta vaikuttavan lehden ehti aamupäivän kiireissä kertaalleen (ja pöydän ääreen istumaan joutuen) lehteili läpi. Taisi viisi minsaa kulua.
sunnuntai, marraskuu 15
"Varo! Ulkona on liukasta."
Viesti on lähetetty matkapuhelimeeni tänään sunnuntaina kello 6.46. Koska koiraa ei ole harmina ja yleisessä tiedossa on etten todellakaan harrasta mitään aamu-urheilua (toistaiseksi aivan liian harvinaista petipainia lukuunottamatta) Ilmeisesti sillä tahdotaan varoittaa minua *postilaatikolla käynnin* vaaroista - lehdethän jaetaan omakotialueilla nykyään sellaisiin vastoin omakotiasumiseen(kin) olennaisesti kuuluvaa ajatusta. Tosin lehdet noudin jo hyvän aikaa ennen kuin jotain kännykkää käynnistelin. Ulkona oli sekä oman havainnon että Ilmatieteen laitoksen webisaitin mukaan jo aamukahdelta yli kaksi astetta lämmintä, edelleen tihuttaa vettä ja lähettäjän tiedossa on että pihatie on tasaista soraa. Mietin tykönäni onko viestin lähettänyt arvostettu vanhempi täti-ihminen
a) höpsähtämässä/-nyt (muistelen elävästi Vaanilan kertomuksia)
b) oliko vastaanottaja kenties väärä (muitakin potentiaalisia löytyy)
c) miten kukaan ylipäänsä vaivautuu tekstaamaan jotain tuollaista.
Lisäksi voisi miettiä, pitääkö viestiin vastata (no ei) tai ottaa siitä vaari (ei). Tänään pitäisi kuitenkin käydä kyseisen henkilön luona verhonvaihto-operaatiolla, eli tämä voi olla sellaista alitajuista hössäystä koska henkilö ei tietoni mukaan yleensä ole jalkeillakaan ennen aamukahdeksaa. Tosin kuulin taannoin vanhemmiltani, että hänelle hankittujen ruokatarpeiden joukossa ollut maitopurkki oli väärä, koska sen purkittanut Arla-Ingman´in toinen (ja siis tiedetty) meijeri käyttää tuotantolinjalla purkkiaihiota jossa pohjaliimaus on toiseen suuntaan kuin toisella. Tämä suunta taas hänen tunnollista purkintaitteluaan pahvinkeräykseen kovasti haittaa. Purkkia ei nyt vaadittu kauppaan palautettavaksi, kun sisältökin oli oikeaa. Tiedetäänpä nyt tämäkin, jos kaupoille vielä pyydetään.
a) höpsähtämässä/-nyt (muistelen elävästi Vaanilan kertomuksia)
b) oliko vastaanottaja kenties väärä (muitakin potentiaalisia löytyy)
c) miten kukaan ylipäänsä vaivautuu tekstaamaan jotain tuollaista.
Lisäksi voisi miettiä, pitääkö viestiin vastata (no ei) tai ottaa siitä vaari (ei). Tänään pitäisi kuitenkin käydä kyseisen henkilön luona verhonvaihto-operaatiolla, eli tämä voi olla sellaista alitajuista hössäystä koska henkilö ei tietoni mukaan yleensä ole jalkeillakaan ennen aamukahdeksaa. Tosin kuulin taannoin vanhemmiltani, että hänelle hankittujen ruokatarpeiden joukossa ollut maitopurkki oli väärä, koska sen purkittanut Arla-Ingman´in toinen (ja siis tiedetty) meijeri käyttää tuotantolinjalla purkkiaihiota jossa pohjaliimaus on toiseen suuntaan kuin toisella. Tämä suunta taas hänen tunnollista purkintaitteluaan pahvinkeräykseen kovasti haittaa. Purkkia ei nyt vaadittu kauppaan palautettavaksi, kun sisältökin oli oikeaa. Tiedetäänpä nyt tämäkin, jos kaupoille vielä pyydetään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
