Mopon keulimisesta

Sain viime perjantaiaamuna aikamoisen migreenin, joka on jatkunut flunssaoireiden ja kaikenlaisen kivistyksen tyyppisenä tähän hetkeen asti. Vanhuksen kanssa viikko sitten sovittu käyntinsä torstaina peruuntui hänen yksipuolisella ilmoituksellaan yhden ilmeisesti unohtamansa kerhon takia, ja sovimme edelleen varsin yksipuolisesti että tulee sitten perjantaina. Kun peruin sairauteeni vedoten, alkoi erikoinen koko viikonvaihteen jatkunut tekstiviestien sähköttely á la "koska olet ajokunnossa tulisin". Tänä aamuna vielä kuusi viestiä on asiasta laadittu, kun vastasin että olo on edelleen epävarma. Eilisiltana loukkaannuin, kun lähetteli tyyliin "tulen käymään mikä sortti vaivaa" eikä tyyli (ainakaan tekstarina ilman nyansseja) ole miksikään muuttunut. Päinvastoin: venkoiluksi tulkitsin " luulisin voivani kävellä tulen joka tapauksessa". Niinkuin takseja ei olisi keksitty, tällä kahden kilometrin matkalla se maksaisi kai maksimissaan kympin. Valaistu raitti koko matkan, pyörätie tosin päättyy parisataa metriä ennen tätä landemaisemaa. Joudun todennäköisesti olemaan vuoteenomana koko iltapäivän, että jaksan illansuussa viedä hänet linja-autolle. Omat hommat jäävät odottamaan myöhempää, jotain sain ja jaksoin aamupäivällä tehdä. Harmistuttaa.