Voihan vinetto

Stressinpoikasta puikkaa ilmoille jo hämärän hissunkin ollessa vasta parin tunnin päässä, näitä vanhusväestön ja erinäisten muuten elämää typerämpien tankeroiden takiaisia. Harmaita hiuksia taitaa tulla taas parikin lisää, kun pitäisi nyt sitten eilen mainitun vanhustyön takia rästiin jääneet omat ja hänen (juu, ei ehtinyt) hommansa yrittää mahduttaa yhteen päivään. Ja vaihtaa ne halvatun nastarenkaat - olkapää on muutenkin kipeä. Ja niitä rännejä pitäisi puhdistaa kun vielä sään mukaan voi. Ja kaikkea. Kaiken kukkuraksi ja tällä hetkellä enimmin harmittavasti lupauduin pyhänä viemään vanhusta kaupungissa hautuumaalle, kuskaamaan havut ja muut vaan kun tiedän ettei se missään tunnissa mene vaan vähintään kolmatta tuntia arvokasta lepoaikaa tulee kulumaan. Enkä nyt niin erityisesti kaipaa aikataulutettua toimintaa viikon ainoalle potentiaaliselle lepopäivälle. Voi hitto.