Eilen kärähtivät sähköuunin pohjalle ja ilmeisesti vastuksiin kesän mittaan menneet jämät, kun vahingossa sen grillivastukset laitoin täysille sämpylänpaistoa aloitellessa. Tänään sitten kokeilin vuoden tauon jälkeen vanhaa alkuperäistä puuliettä, jonka kulunutta tulipesään vähän paikkasin. En kuitenkaan tarpeeksi, koska savua tuli sisään melkein yhtä paljon kuin piipusta ulos (nuohooja antoi all-clear-luvat jo toissavuonna ihmetellen, miksi emme käytä hyvää laitetta). Vanhusten vinkuna sähkönkulutuksesta on yltynyt 30-vuotiseen piikkiinsä, mikä on yksi ponnin että tahtoisin ottaa laitteen esiin marmorilevyn ja köksätilpehöörin alta. Mutta jää odottamaan aikaa kiirettömämpää ja/tai toista tekijää... Nyt pitää laittaa työ- ja omat välineet kiinni ja piiloon, kun tunnin kuluttua tulee sitten loppupäiväksi sitä vanhusta. Kahvit keitän ja yleis-erikoista seuraa pitäisi keksiä, kovasti kuitenkin ajatukset kuitenkin näissä tekemättömissä töissäni. Seitsämän jälkeen pääsen sitten jatkamaan niitä ja todennäköisesti sama kuuden tunnin palkaton nakki heilahtaa taas loppuviikollakin joka ikinen (arki)päivä.
EDIT 19.10 Meni niinkuin ennakoin, eli just tulin takaisin "lomalle" eli tiskaamaan kahvitiskejä kunhan olen lämmittänyt veden tarpeeksi kuumaksi (samalla pesuvesi) ja laittamaan "kaappiin jotenkin mahtumattomia" astioita yms. paikalleen. Häsäys eli kiireen pitäminen sen itsensä takia tuntuu olevan eläkeläisten vakityötä, mikä puolestaan teettää kirjaimellisesti harmaita hiuksia ensin yleisen hitauden/odottelun takia ja sitten sen takia että pitää ylitöinä kiriä päivällä tekemättä jääneet omat hommat. Lepäämään ei ehdi kuin ehkä joskus, koska nyt on opittu käymään myös viikonloppuisin kun olen niin kätevästi kuljettamassakin. Voivoivoivoi. Tulipa paahdettua vartissa sataakahtakymppiä (motari) lähimpään kauppalaan ostamaan tarjousprovianttia, kun erinäistä mainittua enempivähempi vapaaehtoista ohjelmaa oli/tuli loppuviikoksi(kin). Sää edes kaunis.
Ai niin - tavanomaisen puolikkaan tomaatin sijaan sain tuliaisiksi kirkkonummelaisen luostarin hyvää leipää. Sitä oli hankittu pari viikkoa sitten syysretkellä, ja sain sitä silloin tuoreenakin tuliaisiksi. Tällöin kyllä kuulin, että vaikka sitä tarvittaisiin nyt ruokapöydässä niin viipaleet laitetaan kuitenkin (kaupungissa) pakastimeen. Nyt sitten niitä oli otettu esiin sillä seurauksella, että kiirenälässä niitä voidellessa huomasin olevan homeiset. Suklaan, keksien ja muutamien muiden kanssa on ollut viime vuosina sama tyyli, tää on taas jo vakavampaa.
